Radio Matilda - SW stereo

Suomalainen Radio Matilda teki sunnuntaina 15.3.1992 radiohistoriaa lähettämällä tiettävästi kaikkien aikojen ensimmäisen lyhytaaltostereolähetyksen 48 metrin piraattibandilla.

Valmisteluja

Radio Matilda-projekti sai alkunsa jo loppuvuodesta 1991. Suomalaisissa piraattipiireissä oli puhetta isosta yhteislähetyksestä, jonka yhteydessä voitaisiin järjestää laaja alan harrastajien tapaaminen.

Radio Matildan lähetyskalustoa alkuvuodesta 1992. Kuvan kalustosta lähti 80 wattia taajuudelle 6275 kHz.

Radio Matildan lähetyskalustoa alkuvuodesta 1992. Kuvan kalustosta lähti 80 wattia taajuudelle 6275 kHz.

Asia jäi hautumaan asemien operaattoreiden mieleen, kunnes helmikuussa 1992 Voice of Free Radion operaattori Tom Collins soitteli entiselle Right-Wing Radion operaattorille DJ Tex Willerille ja ehdotti lähetyskeikkaa ennen maaliskuun loppua. Tex sanoi Tomille että kerro vaan aika niin kyllä muut asemat varmaan tulee mukaan ja eiköhän joku lähetyspaikkakin löydy. Tom lupasi palata asiaan.

Sunnuntaina 8.3.1992 Tom soitti Texille uudestaan ja ehdotti että 15.3. olisi hyvä päivä. Miehet päättivät että lähetys on sitten 15.3., tapahtui mitä tahansa. Siitä alkoi melkoinen soittorumba ja sanankierrätys piraattipiireissä. Keskiviikkona 11.3. oli selvillä että lähetysprojektiin lähtisi mukaan kaikkiaan 9 henkeä kolmelta toimivalta ja kahdelta entiseltä piraattiasemalta. Loppuviikko meni siinä että asemat kukin tahollaan valmistelivat lähetystä kasaamalla mukaan lähettimiä, antenneja, studiokalustoa ja muuta tarvittavaa.

Lähtö

Lauantai-iltapäivällä 14.3.1992 porukka kokoontui sovitulle tapaamispaikalle. Mukana olivat VoFR:n Tom, Radio Maydayn Frank N. Stein, Susan Stein ja teknikko, Radio Diablon Jack The Ripper ja UNID operaattori, sekä RWR:n ja KISS FM:n tutut Tex, Saigon ja DJ Turo.

Ryhmä lähti jatkamaan neljällä autolla kohti lähetyspaikaksi valittua maaseudulla sijaitsevaa erään tuttavan omakotitaloa. Matkasta mainittakoon yhden autokuormallisen väliaikainen hukkuminen Ladan renkaan tyhjennyttyä. Samalla Ladalla oli sittemmin mm. käynnistysongelmia eikä ulosajokaan ollut kaukana. Suuremmilta haavereilta kuitenkin vältyttiin ja miehistö + lähes tonni tavaraa saapuivat lähetyspaikalle alkuillasta.

Edessä oli vielä tavaroiden kantaminen tieltä sadan metrin päässä sijaitsevalle talolle puolimetrisen hangen halki. Raskaimmat tavarat kuten Maydayn suurin yli 50 kiloinen lähetin menivät mukavasti (?) pulkassa.

Asema pystyyn

Pikaisen suunnittelun jälkeen päätettiin aluksi virittää käyttökuntoon mukana olleista viidestä lyhytaaltolähettimestä vain kolme mahdollisten häiriöiden välttämiseksi, sillä laitteet ja antennit jouduttiin hankalien tilojen vuoksi sijoittamaan varsin lähelle toisiaan. Erityisesti studion sijoittaminen vaikutti ongelmalliselta.

VoFR, Mayday ja Diablo ryhtyivät asentamaan käyttökuntoon laitteistoaan ja antennejaan. RWR:n miesten osalle jäi studion pystytys ja kämpän lämmitys.

VoFR:n noin 15-wattinen lähetin modulaatiovahvistimineen sijoitettiin ulkorakennukseen saunan pukuhuoneeseen. Sitä varten viriteltiin antenniksi eräänlainen inverted-V, jonka syöttöpiste oli noin 5 metriä ja viiksien päät alle 2 metriä maasta. Antennien suuntauksen suhteen katso oheista karttaa.

Studio kasattiin päärakennuksen olohuoneeseen. Studiokalustoon kuului 2 CD-soitinta, 2 kasettidekkiä, 1 levysoitin, Monacorin mikseri, kaikulaite, 3 mikrofonia, sekä runsaasti musiikkia ja tehosteita. Mitään valmiita nauhoja ei ollut mukana, sillä koko ohjelma oli tarkoitus heittää ulos suorana lähetyksenä.

Studion kanssa samaan huoneeseen sijoitettiin Maydayn iso SW-tykki (80 wattia) ja Diablon 40-wattinen SW-lähetin tarvittavine lisälaitteineen (mittarit, keinokuormat, modulaatiovahvistimet, ja niin edelleen). Molempien antenniksi viriteltiin puoliaaltodipolit. Maydayn dipoli oli lähes itä-länsi-suunnassa ja Diablon aika lailla pohjoinen-etelä-suunnassa.

Alunperin helpoimmaksi arveltu työ eli studion kasaaminen osoittautui yllättäen hankalimmaksi. Aluksi tosin pelättiin miten kämpän mittaritaulusta löytynyt 10 ampeerin sulake riittää koko kalustolle. Siinä ei loppujen lopuksi ollut mitään ongelmia, vaan häiriköksi heittäytyi Monacorin mikseri.

Voice of Free Radion QSL.

Voice of Free Radion QSL.

Kun studiolaitteet oli kasattu pöydille ryhdyttiin johdottamaan niitä kiinni mikseriin. Tässä vaiheessa mikseri sekosi täysin. Yhteen kanavaan johdotetun soittimen soittama musiikki kuului läpi yhtä voimakkaasti ainakin yhdestä muustakin kanavasta ja pahimmassa tapauksessa neljästä muusta! Lisäksi mikseriin ilmestyi ihmeellisiä vinkunoita ja särinöitä, joiden voimakkuus vaihteli sen mukaan miten hipelöi eri laitteita tai mikserin RCA-liittimiä. Hiki päässä Tex ja Saigon kytkivät johtoja ja etsivät vikaa "kamma"-huutojen hilpeästi raikuessa tuvassa.

Mikserin kytkennät ja laitteiden sijoittelu vastasivat täysin ex-RWR:n kiinteässä studiossa (joka siis edelleen on kasassa ja käytössä) käytettyjä, eikä mitään vikaa tai muutakaan hämärää löydetty. Maadoituksen parantaminenkaan ei auttanut kanavien ihmeelliseen läpikuulumiseen. Lopulta jopa studioexpertti Saigon heitti hanskat tiskiin ja päätettiin että annetaan homman olla ja katsotaan asiaa uudestaan aamulla. Ja jos ei muu auta, niin sitten soitetaan musiikkia vain yhdestä laitteesta kerrallaan ja sammutetaan aina ne vehkeet joita ei kullakin hetkellä käytetä.

Lauantai-ilta kului operaattoreilta makkaran paistossa ja (piraatti)maailman pohdinnassa. Huolestumista piraattitoiminnan aktiivisuuden kannalta aiheutti eräiden operaattoreiden varusmiespalvelus ja sen aiheuttama inaktiivisuus.

Illan myötä pohdittiin myös asemaprojektin nimeä ja lähetystaajuuksia. Luovuusistunnon jälkeen todettiin että ideoinnin jälkeisessä karsinnassa jäi noin 30:stä nimiehdotuksesta jäljelle nimi Radio Matilda. Sitä käytettäisiin jos ei aamuksi kukaan keksisi parempaa ehdotusta.

Alunperin oli tarkoituksena järjestää jo yöllä testilähetys parilla lähettimellä, mutta siitä luovuttiin koska pelättiin sen herättävän THK:n huomion ja pahimmassa tapauksessa THK saattaisi ennättää paikalle sunnuntaina varsinaisen lähetyksen aikana. Parempi olla riskeeraamatta.

Varsinaisia lähetystaajuuksia ei voitu vielä illalla päättää, vaan todettiin että katsastetaan bandi aamulla ja tutkitaan mitkä taajuudet vaikuttavat tyhjiltä. Kiteitä löytyisi ainakin parillekymmenelle taajuudelle. Paikalla oli SW-vastaanottimiakin aika liuta, mm. Icom IC-R71, Yaesu FRG-7700, Kenwood R-300, Selena B-212 ja Grundigin liikkari.

Osa porukasta siirtyi nukkumaan yöllä jo ennen kello kahta loppujen jäädessä kuulostelemaan bandeja mm. keskiaaltojenkkien ja piraattien varalta. Aamulla oli tarkoitus nousta ylös ennen kahdeksaa ja heittää testilähetys yhdellä lähettimellä.

Stereona!

Sissit olivat virkeinä ylhäällä jo puoli kahdeksalta sunnuntaiaamuna. Sen sijaan DJ Turoa, joka on kunnostautunut mm. nukkumalla nojatuolissa pää alaspäin ja jalat tuolin selkänojan yli, saatiin potkia pari tuntia ennen kuin mies selvisi maistamaan huollosta erinomaisesti vastanneen Susan Steinin keittämää kahvia.

DJ:t Saigon (vasemmalla) ja Frank N Stein Radio Matildan studiossa alkuvuodesta 1992.

DJ:t Saigon (vasemmalla) ja Frank N Stein Radio Matildan studiossa alkuvuodesta 1992.

Aamun lähetys jäi kuitenkin lähettämättä, sillä osa porukasta ryhtyi virit- telemään kuntoon yhtä lisälähetintä 11 megaa varten. Samalla RWR:n miehet ihmettelivät edelleen mikserin omituista käyttäytymistä. Mikserin läpi menevän äänen laatua onnistuttiin yllättäen parantamaan poistamalla mikkilinjasta kompressori ja kaiku, sekä vaihtamalla käyttöön eri mikrofoni. Nähtävästi ympäristön RF:ää tarttui mikkijohtoihin ja siirtyi sitä kautta mikseriä sekoittamaan. Kanavien läpilyöntiin ei kuitenkaan auttanut edes mikin vaihtaminen.

Maydayn 11 megan lähetintä ajettiin kokeeksi keinokuormaan, mutta se aiheutti niin pahat häiriöt mikseriin että koko lähetin jouduttiin tällä erää unohtamaan. Mikserin ulostulosta vedettiin suoraan johdot samassa huoneessa olleisiin Diablon ja Maydayn lähettimiin. Mikserin ulostulon vasen kanava johdotettiin Diablon lähettimeen ja oikea kanava Maydayn lähettimeen.

Saunan puhuhuoneessa olleeseen VoFR:n lähettimeen saakka ei johtoja yritettykään vetää, vaan päätettiin ottaa sille signaali suoraan lähetyksestä. Niinpä Yaesun FRG-7700-liikkari kuljetettiin saunan pukuhuoneeseen ja vedettiin sen kuulokeliittimestä johto VoFR:n modulaatiovahvistimeen.

Voice of Free Radion lyhytaaltolähetin. Alla viritinvahvistin.

Voice of Free Radion lyhytaaltolähetin. Alla viritinvahvistin.

Aamupäivän kuuntelun perusteella päätettiin taajuuksista. Maydayn 80-wattinen laitettiin taajuudelle 6275 kHz, Diablon 40-wattinen taajuudelle 6225 kHz ja VoFR:n 15-wattinen taajuudelle 6240 kHz. VoFR:n lähettimelle otettaisiin signaali joko taajuudelta 6275 tai 6225 kHz riippuen siitä kummalla olisi parempi äänenlaatu.

Kellon lähestyessä 1100 SA sunnuntaina 15.3.1992 oli kaikki muuten valmiina, paitsi että kukaan ei tuntunut olevan halukas ottamaan ensimmäistä juontovuoroa. Armottoman hässäkän jälkeen Dj Tex itse istui mikserin taakse ja lähetys saatiin käyntiin noin kello 11.05 SA. Nopean tarkistuksen perusteella 6225:n äänenlaatu vaikutti paremmalta ja niin VoFR:n lähetin taajuudella 6240 kHz laitettiin releoimaan taajuutta 6225 kHz.

Radio Diablon lyhytaaltolähetin.

Radio Diablon lyhytaaltolähetin.

Kello 11.10 SA ohjelma pyöri täysillä ja kaikki kolme lähetintä olivat päällä. Radio Matilda oli äänessä lyhytaaltostereona niin, että ohjelman vasen kanava oli kuultavissa taajuuksilla 6225 ja 6240 kHz ja ohjelman oikea kanava taajuudella 6275 kHz.

Tunnelma lähetyspaikalla oli todella tiivis ja sähköinen. Tex juonsi ohjelmaa, Saigon vaihtoi levyjä CD-soittimeen, operaattorit tarkkailivat lähettimien toimintaa ja osa porukasta monitoroi signaalin- ja äänenlaatua Icomilla. Kaikkien taajuuksien signaali oli talon keittiössä Icomille kuunneltuna hyvä, vaikka vastaanotinta ei oltu edes kytketty antenniin!

Diablon ja VoFR:n lähettimet pyörivät erinomaisesti, mutta Maydayn ison myllyn kanssa oli pieniä ongelmia. 80- wattiseen lähettimeen oli vaikeuksia saada tarpeeksi modulaatiota sisään ja lisäksi ääni oli hieman tummempi kuin muissa lähettimissä.

Texin vetämä ohjelman alkuosa koostui lähinnä discomusiikista (mm. Bad Boys Blue) ja jingletehosteista. Mukaan mahtui tietysti Trinityn "We love the piratestations" ja THK:n ratsiasketsi.

Kun lähetystä oli kulunut vajaa tunti uskaltautuivat muutkin mikserin potikoihin ja loppulähetystä juhlistivat mm. eri operaattoreiden haastattelut ja monipuolinen musiikki aina Stray Catsistä Hausmyllyyn.

THK:n paikalleosumisen riski katsottiin niin pieneksi, että ensimmäisen puolen tunnin aikana ei ollut mitään vartiointia. Kellon lähestyessä 1200 SA lähtivät väijymiehet ajelemaan pitkin lähiteitä LA-puhelinten kanssa. Vaikka THK:n tulo olisikin ollut melkoinen ihme, niin oli parempi olla vaarantamatta noin 20 000 markan arvoista asemakalustoa puhumattakaan siitä mitä tapahtuisi Suomen piraattitoiminnalle jos THK näin saisi haaviinsa kaikki maan aktiivisimmat operaattorit kerralla...

Radio Matildan QSL vuodelta 1992

Radio Matildan QSL vuodelta 1992

Stereofonista ohjelmaa jatkettiin ja vuorollaan olivat mikrofonin ääressä Tex, Saigon, Turo, Frank, Tom ja Jack The Ripper. Puoli kahden aikoihin katsottiin parhaaksi alkaa lopetella lähetystä. Loppujorinoiden yhteydessä kävivät hyvästejään heittämässä myös muut läsnäolijat ja noin kello 1340 SA kaikki lähettimet sammutettiin yhtäaikaa.

Haikea hiljaisuus laskeutui 48 metrin bandille. Radio Matilda oli poissa, mutta toivottavasti ei lopullisesti. Taas oli tehty pala suomalaista radiohistoriaa.

Vaikka lähettimet vaikenivat, niin kuumeinen toiminta lähetyspaikalla jatkui. Oli aika purkaa laitteisto, laskea antennit alas puista ja kantaa koko lasti takaisin autoihin. Kello oli jo yli kolme kun autokolonna starttasi pellonlaidasta kohti kotia. Paluumatka sujui muuten mainiosti, paitsi että jo aiemmin kehuja saanut Lada hyytyi matkalla uudemman kerran.

Kuuluvuusraportit ja kirjeet Radio Matildalle voi lähettää osoitteella Radio Matilda, P.O.Box 22 03 42, D-42373 Wuppertal, Saksa. Laita mukaan 2,40 mk postari, niin Matildatädin harvinainen ja numeroitu QSL-kortti saapuu aikanaan postilaatikkoosi.