CFM

Olimme olleet kiinnostuneita radiolaitteista jo pienestä pitäen. Aluksi kuuntelimme radio Luxemburgia ja jossain vaiheessa käsiin ajautui (ruinasimme kaverin kanssa kummatkin vanhemmiltamme joululahjaksi) Gakken-merkkinen rakennussarja josta, kuinka ollakaan, oli mahdollista rakentaa keskiaaltolähetin. Laitteen lähetys kuului parinsadan metrin päähän.

Eipä aikaakaan, kun keksimme kytkeä kasettinauhurin Gakkeniin ja aloimme soittaa musiikkia. Radiot kourassa me kakarat poljimme lähiseudulla ja tutkimme, miten kauas asema kuuluu.

Jonkin ajan kuluttua tilailimme Bebekiltä Kemo-merkkisiä rakennussarjoja. Kemon lähettimien laatu oli aivan sutta. Ne hurisivat, ryömivät ja roiskivat. Lyhytaaltolähettimen harmooniset saattoivat kuulua tosi selvästi ulallakin.

Lähetysharrastus laajeni, hankimme LA-puhelimia.

Opimme sitten tuntemaan erään kaverin ja kävikin ilmi, että tämä tyyppi omisti ULA-lähettimen ja heitti ohjelmaa aktiivisesti. Pääsimme mukaan toimintaan. Teimme suoria lähetyksiä ja olimme myös mukana metsässä silloin kun nauhoja ajettiin ulos. Tuntui mahtavalta, kun tiesi, miten kauas lähetys kuuluu.

Jonkin ajan kuluttua meille tarjottiin omaa lähetintä. Värväsimme lisää porukkaa, koska laitteen ostohinta oli liian suuri yksin tai kaksin maksettavaksi. Keräsimme siis porukalla kolehdin ja ostimme laitteen. Se oli Veronica FM:n valmistama, 15 watin, taajuuden 96,0 MHz lähetin. Meillä oli myös stereokooderi, mutta sen kanssa oli ongelmia, joten sen käyttö jäi aikaa myöten vähemmälle. Itse lähetin oli unelma verrattuna vanhoihin Kemo-patentteihin. Sen kanssa ei ollut koskaan mitään ongelmia. äänenlaatu oli mahtava. Veronica kesti hyvin kolhuja, niin monella metsäkeikalla se oli mukana. Ja mikä tärkeintä, laite päälle kytkettäessä taajuudella kuului mukava "iiyu"-ääni. Kai se johtui PLL:n lukittumisesta tai jostain vastaavasta. Tuo ääni on kai vielä tallella jossain nauhalla.

Mikserinä meillä oli - tietenkin Monacor - loistopeli sekin. Lisäksi käytimme joskus kaikulaitetta, jonka kaikua saatiin pidennettyä tv:stä lainatulla potentiometrillä. Muu studiokalusto löytyikin sitten ydinporukalta. Yksinkertainen studio koostui parista cd:stä, dekistä, levysoittimesta ja kahdesta mikistä. Yleensä yksi kaveri oli mikserissä kiinni ja toinen mikki kiersi muun porukan kesken. Kaikille oli muutama toivebiisi joita soitettiin puheen lomassa.

Tavallisin keikkavarustus oli: Lähetin, SWR-mittari, antenni, korvalappustereot, kannettava radio ja akku. Akkujen kanssa meni monta kertaa hermot. Olisi pitänyt hankkia hyytelöakku, etteivät hapot olisi syövyttäneet vaatteita. Lähetinpaikkamme oli yleensä vartioitu.

Lähettelimme satunnaisesti, yleensä perjantai- tai lauantai-iltaisin. Testejä tosin ajeltiin milloin mistäkin.

Tutuille informoimme ja joskus laitoimme mainoksia paikallisten koulujen seinille. Kerran yritimme lähettää liikkuvasta autosta, mikä osoittautui kuitenkin epäonnistuneeksi kokeiluksi. Kuuntelijaluvuista en tiedä, eikä se edes kiinnosta minua. Ainakin meillä itsellämme oli hauskaa.

Nyttemmin, kokeneempina, olisimme tehteet monet jutut toisin. Asiat olisi voinut organisoida paremmin ja tiedon leviämistä olisi pitänyt rajoittaa tehokkaammin. Nyt liian moni tiesi liikaa ja jopa eräältä porukkaamme kuuluneelta tulivat hänelle aivan tuntemattomat ihmiset kyselemään lähetystouhuista.

Ostimme lähettimen muistaakseni keväällä '93 ja myimme sen seuraavana syksynä. Toiminta alkoi hirvittää, kiinnijäämisen pelko kasvoi kasvamistaan. Ehkäpä ymmärsimme lopettaa ajoissa.

Piraattiaikani oli täynnä loistokokemuksia, joten en kadu sitä ollenkaan. Tiedän, että laitteemme olivat niin laadukkaita, etteivät ne tuottaneet kenellekään harmeja. THK:n mahdolliset piraattien vastaiset selitykset ovat siis ainakin tässä mielessä surkeita. Tässä asiassa en ole antanut muiden määritellä oikeaa ja väärää - olen tehnyt sen itse. Täten en katso toimineeni väärin.

Toivottavasti löytyy uusia yrittäjiä, että saamme vähän väriä radiotaivaalle. Minusta tällainen toiminta, tarpeeksi hyvin toteutettuna, on ainoastaan piristävää. Alkaakin jo radionova-mömmö ja kuuntelijoiden aliarvioiminen kyllästyttää!

Kyllä on kiva muistella myöhemmin niitä kertoja kun itse oli väijymässä lähettimen vierellä pimeässä metsässä, peläten pienintäkin rasahdusta ja nauttimassa jonkinlaisesta vapaudentunteesta, kun oma ääni kaikui pitkin bandia. Jännitys on ULA:lla aivan toista kun SW:lla. Mainostetut lähetykset on kuitenkin rautaa ja lähetyksen jälkeen fiilis on kuin maailmanmestarilla!

KOMMENTTI:

Mielipiteeni radiotoiminnasta

Nämä ovat omia mielipiteitäni, eivät millään lailla muiden ex-CFM:läisten. No, ok... allekirjoittaahan Hilly Billy myöskin.

Moni paikallisradio ja myös Radio Nova pahoinpitelee musiikkia liialla kompressoinnilla. Luulisi, että tähän ei Novalla ole tarvetta, koska sillä on saman tehoiset lähettimet kuin YLEllä. Kompressointi on tasapainoilua, jossa voi myös onnistua niin, että asemaa viitsii kuunnella.

Paikkakunnalla, jossa asun, toimiva paikallisradio on täysin epäonnistunut äänensä prosessoinnissa. Vasen ja oikea kanava tulevat usein eri voimakkuudella, kuullostaa siltä, kuin stereokuvaa yritettäisiin laajentaa, kikkailtaisiin tilaefekteillä. Bassot puuttuvat ja keskiääniä on liikaa. Inhottaa kuunnella sellaista, onneksi on muita vaihtoehtoja. Musiikin äänittäminen asemalta ei tule kuuloonkaan. Jotain hyvää sentään DABissakin, se kun poistaa dynamiikan supistamisen tarpeen.

Mielestäni monia kaupallisia radioita vaivaa teennäisyys ja tekopirteys. Hyvä esimerkki on R. Nova, joka soittaa "kivaa musaa kivoille ihmisille". Kaiken pitää olla aina "tosi kivaa".

"Jos teillä on liikennetiedotuksia tai jotain muuta kivaa, soittakaa meille, numeromme on...", toteaa Nova. Pitääkö siis todellakin olla kivaa sanottavaa, että saa soittaa?

Mihinhään asioihin ei oteta oikeasti kantaa, silloinhan vaikka saatettaisiin ärsyttää jotakuta ja siihenhän kaupallisella, valtakunnallisella radiolla ei taas tietenkään ole varaa. Kaikki mielipiteet ja arvot ovat keskivertosuomalaisen arvoja, eli mielestäni hieman konservatiivisia. Musiikki on helppoa.

Eräässä paikallisradiossa töissä ollut tuttuni kertoi, miten aseman johtaja oli hermostunut tuttuni soitettua aseman profiilista hieman poikkeavan kappaleen. ärsyttiköhän musiikki jotakuta?

Koska valtakunnallisella, kansan rahoittamalla Yleisradiolla ei ole tarvetta kerätä mainosmarkkoja, voi se soittaa ja sanoa vähän radikaalimmin kuin kaupalliset tiedotusvälineet. Voidaan soittaa valtavirrasta poikkevaa musiikkia, niin että palvellaan kansaa mahdollisimman monipuolisesti ja suodaan marginaaliryhmillekin oma (musiikki)annoksensa. Toivopa Novalta AC/DC:tä. Eli omat pisteet menee kyllä ylelle.

Helsinkiläisistä asemista kunnioitukset myös R. Citylle. Kerrotaan, että Cityn varhaisimpina aikoina City ei halunnut liittyä Paikallisradioliittoon, koska "ne käyttivät pukuja".

Tiedän, että koska Suomi on pieni maa, täällä on myös pienet kuuntelijamäärät, joten marginaaliasema ei menesty täällä. Poikkeuksen tekee juuri City, joka on erikoistunut rock-musiikkiin, kutsuuhan se itseään "Suomen rock 'n' roll-päämajaksi".

Nykyisin piraateille ei ole niin suurta "tilausta" kuin entisaikoina, jolloin kankea YLE soitti nuorison musiikkia vain vähän ja siksi nuoret kuuntelivat Luxemburgia. Nykynäkökulmasta todella käsittämätöntä, että niin suuren ryhmän tarpeet oli suomalaisessa radiotoiminnassa unohdettu.

Nykyisin nuorisomusaa tulee radiosta ja satelliittikanavilta paljon, joten piraattiradiot eivät ehkä enää voi samalla tavalla järkyttää systeemiä kuin ennen.

Mutta piraattiradiossa on se tietty henki... Kukaan ei tee sitä työkseen, joten siitä ei voi saada kenkää ja niinpä voi sanoa melkein mitä haluaa ja soittaa sellaista musaa, mikä itselle kolahtaa, välittämättä, jos vaikka joku mummeli saattuu taajuudelle ja musiikkia kuullessaan pyöräyttää kakit housuunsa.

Ei ole päätoimittajaa, ei omistuspohjaa, ei osakeanteja, ei mainosmyyntiä, ei viimeiseen asti hiottuja repliikkejä. Jos aikamerkistä puuttuu yksi piippa (YLE!), ei tule huutoja. Studiossa voi heittää juttua viinan merkeissä, kukaan ei tule antamaan potkuja. Sekojuttujen ja omien mielipiteiden sanominen ei ole mahdotonta.

Ja näkeehän harrasteessa luontoakin. Männyn alla on jännittävää kykkiä kuunnellen tarkasti jokaista rasausta. Tuntuu hienolta painaa korvalappustereoiden play-nappia ja kuunnella, kun ensimmäinen biisi lähtee taivaalle.

Ai että onko hieman vapaampaa? No siksihän sitä kai kutsutaankin vapaaradioksi.

Keep this frequency clear - Buffalo Bill & Hilly Billy