Vapaa Radio
Mikä on vapaa radio?
Vapaa radio ("free radio") tarkoittaa yleisradioasemaa, joka harjoittaa
radiolähetystoimintaa ilman ulkopuolisten tahojen asettamia tarpeettomia
rajoituksia. Kukaan ulkopuolinen ei siis tarpeettomasti rajoita radioaseman
perustamista tai sen ohjelmasisältöä.
Vapaaseen radioon kuuluu, että kenellä tahansa on oikeus perustaa
oma radioasema. Kenelläkään ei myöskään ole oikeutta
tarpeettomasti estää radioaseman perustamista.
Radioaseman pitää pystyä toimimaan niin, että kukaan ulkopuolinen
ei voi asettaa tarpeettomia rajoituksia radioaseman ohjelmasisällölle
ja ilmaisulle. Radioasemalla pitää olla mahdollisuus harjoittaa lähetystoimintaansa
ilman, että mainostajat, julkinen valta, viranomaiset, tms. tahot vaikuttavat
lähetettäviin ohjelmiin.
Täysin vapaa radio ei valitettavasti toimi. Siksi on hyväksyttävä
joitakin käytännöllisiä rajoituksia. Niiden tarkoituksena
on esimerkiksi estää toisten radioasemien häirintä ja haitallinen
anarkia radioaalloilla. Esimerkiksi radioasemat eivät saa ylittää
tiettyä suurinta sallittua lähetystehoa tai ryhtyä lähettämään
toisen radioaseman lähetystaajuudella.
Vapaan radion käsitteeseen ei siis sinällään sisälly
mitään laitonta.
Miten perustetaan vapaa radioasema?
Vapaa radio on pystyttävä perustamaan ilmoitusmenettelyllä samaan
tapaan kuin vaikka sanomalehti. Radioaseman perustava taho tekee asiasta ilmoituksen
esimerkiksi Viestintäviraston ylläpitämään rekisteriin.
Viestintävirasto katsoo tiedostoistaan kyseisellä maantieteellisellä
toimialueella vapaana olevan radiotaajuuden. Viestintävirasto ilmoittaa
radioaseman perustajille esimerkiksi lähetystaajuuden, suurimman sallitun
lähetystehon, antennikorkeuden ja deviaation. Esimerkiksi Suomen rajojen
läheisyydessä saattaa kyseeseen tulla muitakin teknisiä rajoituksia.
Koska kyseessä on ilmoitusmenettely, Viestintävirasto ei voi olla
antamatta radioasemalle toimintataajuutta, jos niitä on vapaana. Näin
ollen Viestintävirasto ja muut viranomaiset eivät voi valita ketkä
saavat olla äänessä ja ketkä eivät.
Geneven taajuussuunnitelmassa vuonna 1984 Suomelle tehtiin yli 1000 paikallisradioasemavarausta
ULA-taajuusalueelta. Esimerkiksi Helsingille varattiin 8 taajuutta, Espoolle
6, Kauniaisille 4, Vantaalle 6, Järvenpäälle 2, Keravalle 2 jne.
Näistä reilusta tuhannesta ULA-taajuudesta on käytössä
vain murto-osa.
Radioaseman perustamisen yhteydessä on järkevää mitata
asema teknisesti viranomaisten toimesta. On tärkeää että
radioasema ei toimiessaan esimerkiksi häiritse muita radioasemia. Muilta
osin kenelläkään ei ole syytä puuttua aseman toimintaan
tämän jälkeen.
Luonnollisesti vapaan radioaseman on noudatettava sijaintimaan muita yleisiä
lakeja. Niinpä on esimerkiksi maksettava lakien mukaiset tekijänoikeusmaksut,
verot, jne.
Onko jossain vapaa radio?
Eri puolilla maailmaa on ja on ollut ajanjaksoja, jolloin jonkin tyyppinen
vapaa radio on ollut mahdollista tai jopa maan tapa. Vapaa radio ei liene koskaan
ollut viranomaisten haluama olotila, vaan sellaiseen on lähinnä ajauduttu
viranomaisten kyvyttömyyden takia.
Useinmiten eri maissa toteutuessaan vapaa radio on muistuttanut lähinnä
anarkiaa radioaalloilla. Tästä syystä viranomaiset ovat halunneet
poistaa tällaisen vapauden. Kun viranomaiset eivät ole osanneet luoda
toimivia puitteita vapaalle radiolle, on tilaisuuden tullen siirrytty suoraan
sääntelyn ja rajoittamisen tielle.
Länsimaista jonkinlainen vapaa radio on tai on ollut mm. Italiassa, Irlannissa
ja Kreikassa. Samoin esimerkiksi Etelä-Amerikassa on monissa maissa ollut
vapaan radion kausia. Yleensä syynä tilanteeseen on ollut lainsäädännön
jälkeenjääneisyys, sekava yhteiskuntarakenne tai viranomaisten
haluttomuus puuttua luvattomaan radiotoimintaan.
Esimerkiksi Italiassa oikeus totesi 1970-luvun puolessa välissä,
että olemassa oleva lainsäädäntö ei aseta rajoituksia
radioasemien perustamiselle. Tällöin markkinavoimat ja mainostajat
ottivat tilanteen hallintaansa. Tästä seurasi vuosikymmeniä kestänyt
kaaos radioaalloilla. Rahan ansaitseminen radioaseman omistajille edellytti
mainoksia, mikä edellytti mainostajia, mikä edellytti kuulijoita,
mikä edellytti kuuluvuusaluetta, mikä edellytti lähettimiä
ja lähetintehoa... Mikä johti lähettimien kilpavarusteluun ja
älyttömiin lähetystehoihin.
Italia ei kelpaakaan esimerkiksi aidosta vapaasta radiosta. Siellä radio
ei ollut vapaa, vaan kaupallisten voimien ja mainostajien vallassa. Ei-kaupallisten
ryhmien pienet vapaat radioasemat jäivät mainosrahoilla maksettujen
megawattimyllyjen alle kilpailussa elintilasta radioaalloilla. Myös vapaa
radio tarvitsee toimiakseen pieniä rajoitteita.
Monissa Etelä-Amerikan maissa on syrjäisillä ja köyhillä
seuduilla toiminut vuosikymmeniä pieniä vapaita radioasemia. Ne ovat
usein olleet paikallisten ihmisten pyörittämiä, eikä mitään
lupia lähetystoimintaan ole välttämättä haettu. Viranomaiset
puolestaan eivät ole olleet kiinnostuneita puuttumaan näiden asemien
toimintaan, vaan ne on jätetty rauhaan. Ainakin seuraavaan sotilasvallankaappaukseen
saakka.
Etelä-Amerikassa voitaisiin eräissä maissa todellakin puhua
vapaasta radiosta, jos vain käytäntö jatkuisi häiriöittä.
Näinhän ei kuitenkaan ole, vaan aina välillä viranomaiset
muistavat että onhan maassa lakikin. Ja sitten suljetaan radioasemia. Erityisesti
sellaisia, jotka ovat puhuneet vallitsevan hallinnon kannalta epämiellyttäviä
asioita kuulijoilleen.
Vapaa radio käytännössä
Vapaa radio ei ole missään ollut pitkäaikaisesti laillinen ja
hyväksytty tapa toimia. Tästä syytä vapaat radioasemat ovat
useinmiten joutuneet käytännön pakosta toimimaan laittomasti.
Tällaisia vapaita radioasemia nimitetään usein piraatti- eli
merirosvoradioasemiksi.
1910- ja 1920-luvuilla ensimmäiset radioasemat olivat usein luvattomia
eli laittomia radioamatöörien ylläpitämiä radioasemia.
Lupia ei ollut, eikä niitä kyselty. Niitä voitiin siis hyvin
kutsua vapaiksi radioiksi.
Ainakin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa radiotoiminta vakiintui 1920-luvun
mittaan. Heti vakiintumisen jälkeen 1930-luvulla alkoi radioaalloille ilmaantua
taas myös laittomia radioasemia eri puolilla maailmaa.
Suuren yleisön tietoon vapaa radio tuli Euroopassa 1950- ja 1960-lukujen
vaihteesta lähtien. Tuolloin alkoi mereltä lähettävien oikeiden
merirosvoradioasemien kukoistus, joka jatkui aina 1960- ja 1970-lukujen vaihteeseen
saakka. Lähettimillä varustettuja laivoja oli erityisesti Ruotsin,
Tanskan, Hollannin ja Iso-Britannian rannikoiden edustoilla.
Suurin osa laivoilta toimineista merirosvoradioista oli täysin kaupallisia
operaatioita. Niillä oli miljoonia kuuntelijoita ja ne saivat tavalliset
ihmiset ymmärtämään, että radio voi tarkoittaa muutakin
kuin tylsiä valtiollisia radioasemia. Samalla meripiraatit antoivat mallia
muille vapaasta radiosta kiinnostuneille ihmisille. Nyt alkoikin syntyä
merirosvoradioita kuivalle maalle: maapiraatteja.
Piraattiradioita syntyi erityisesti kaikkiin Euroopan maihin ja Pohjois-Amerikkaan.
Radioasemia on toiminut kaikilla mahdollisilla aaltoalueilla. 1970-luvulla eniten
piraatteja oli keskipitkillä ja lyhyillä aaltoalueilla. 1980-luvun
alusta lähtien piraattien toiminta-aluetta ovat olleet erityisesti ULA
ja lyhytaallot. Monissa maissa piraatit ovat lähettäneet myös
televisio-ohjelmia.
Piraatteja on ollut yhtä lailla Itä-Euroopassa kuin lännessäkin.
Eniten ULA- ja keskiaaltoasemia 1980-luvulla oli Englannissa, Irlannissa ja
Hollannissa. 1990-luvulla Englannissa on ollut eniten ULA-asemia. Eniten keskiaaltopiraatteja
taas löytyy nykyään Hollannista. Saksassa on toiminut viime vuosikymmeninä
erityisen paljon lyhytaaltoasemia.
Piraatit tänään
Maailmasta löytyy tänään hyvin harvoja puhtaan kaupallisia
piraatteja. Mainostaminen piraattiasemilla kun on yleensä laitonta ja mainostaja
jää siitä helposti kiinni. Lähes kaikki asemat toimivatkin
harrastajien omalla rahoituksella, eivätkä ne yleensä maksa tekijänoikeus-
ja muita maksuja ennen kuin oikeuden päätöksellä.
Useimmat piraatit keskittyvät soittamaan musiikkia ja kertomaan lyhyitä
välijuontoja. Jotkut asemat ovat erikoistuneet musiikkiin, jota muut asemat
eivät soita. Esimerkiksi Lontoossa kuulet kaikki uudet musiikkivirtaukset
ensimmäisenä ULA-piraateilta. Jotkut asemat ovat ottaneet asiakseen
edistää jotain hyvää asiaa tai muuten valistaa kuuntelijoita
puhevoittoisemmalla ohjelmalla.
Koska useimmissa maissa piraatit saavat jatkuvasti pelätä poliisia
ja radioviranomaisia, asemilla ei yleensä ole julkisia studioita tai toimitiloja.
Posti kulkee ulkomaisten postilokeroiden kautta ja sähköposti Hotmailin
ja muiden nimettömien sähköpostipalvelimien välityksellä.
Vain harvat asemat ilmoittelevat julkisesti puhelin- tai telekopionumeroitaan.
Tosin nimettömien GSM-liittymien avulla tilanne on muuttumassa.
ULA-asemat voivat olla äänessä millä ULA-taajuudella tahansa,
minä viikonpäivänä tahansa ja mihin kellonaikaan tahansa.
Varminta kuunteluaikaa ovat kuitenkin viikonloput ja erityisesti illat ja yöt.
Keskiaaltopiraatit toimivat lähinnä 1610 kHz:n yläpuolella olevilla
"tyhjillä" taajuuksilla. Osa keskiaaltopiraateista etsii vapaita
taajuuksia myös normaalilta keskiaaltoalueelta laillisten radioasemien
välistä.
Lyhytaaltopiraatit ovat Euroopassa perinteisesti toimineet 48 metrin piraattibandilla,
eli taajuusalueella 6200 - 6350 kHz. Vielä 1980-luvun lopulla asemia oli
usein myös 41 metrin alueella 7300 kHz:n yläpuolella ja esimerkiksi
9900-10000 kHz:n paikkeilla. 1990-luvulla yleistyi 76 metrin käyttö,
jossa piraatteja voi kuulostella taajuusalueella 3900-4000 kHz. Lyhytaaltoasemia
kuulee parhaiten juhlapyhinä, sunnuntaisin, sekä lauantain ja sunnuntain
välisinä öinä. Varmin keino kuulla lyhytaaltopiraatteja
on pitää radio auki sunnuntaina kello 10.00 - 15.00 Suomen aikaa taajuuskaistalla
6200-6350 kHz.
Piraatit Suomessa: lyhyt historia
Suomessa ensimmäiset piraatit aloittivat tiettävästi jo sotien
jälkeen vuonna 1945. 1940-, 1950- ja 1960-luvut olivat kuitenkin hiljaisia
kotimaisten piraattiasemien suhteen. 1960-luvulla opittiin Suomessakin kuuntelemaan
Länsi-Euroopan meripiraatteja keskiaalloilla. Olipa monissa sanomalehdissä
säännöllisiä piraattiradiokatsauksiakin. Eniten kuunneltiin
varmasti Tukholman edustalla lyhyen aikaa toiminutta Radio Nordia.
Radioharrastajien perustamat maalla toimivat lyhytaaltopiraatit yleistyivät
nopeasti meripiraattien kuuntelun auttamana 1970-luvulla. Vuosina 1974-1980
eri puolilla Suomea toimi kymmeniä lähinnä 48 metrin aaltoalueella
lähettäviä piraattiasemia. Lyhytaaltoasemien perustajista monet
siirtyivät jossain vaiheessa myös ULA:lle, mistä seurasi aktiivinen
ULA-piraattikausi vuosina 1977-1980.
1970- ja 1980-lukujen vaihteessa nykyisen Viestintäviraston edeltäjät
Posti- ja Telelaitos (PTL), sekä Posti- ja Lennätinhallitus (PLH)
peilasivat ahkerasti piraatteja. Kiinni jäi lukuisia asemia sekä lyhytaalloilta,
että ULA-aaltoalueelta.
Kaikkiaan arviolta 10-20 asemaa päätyi lopulta 1970- ja 1980-luvuilla
käräjille. Alioikeudet langettivat kovia sakkoja ja korvauksia, joista
tiedotusvälineet uutisoivat näyttävästi. Käytännössä
korvaukset ja sakot kuitenkin alenivat merkittävästi ylemmissä
oikeusasteissa, eikä kaikilta asemilta tultu koskaan perimään
niille langetettuja korvauksia. Harrastajat kuitenkin säikähtivät
ajojahtia ja useimmat jäljelle jääneet asemat lopettivat toimintansa
tai vähensivät lähetyksiä.
1980-luvulla toimi satunnaisia piraatteja eri puolilla maata sekä lyhytaalloilla,
että ULA:lla. Uusi nousukausi virisi uudestaan aivan 1980-luvun lopussa
ja vuosina 1989-1993 toimi Suomessa taas lukuisia asemia eri puolilla maata.
Vuonna 1994 silloinen Viestintäviraston edeltäjä Telehallintokeskus
(THK) onnistui hiljentämään useita asemia. Tämän jälkeen
piraattien toiminta Suomessa on jälleen ollut lähinnä satunnaista.
Piraatit Suomessa tänään
Suomalaiset piraatit toimivat nykyään lyhytaalloilla ja ULA:lla.
Lyhytaalloilla asemat käyttävät lähes poikkeuksetta 48 metrin
piraattibandia, eli taajuusaluetta 6200-6350 kHz. Paras aika kuulla asemia on
juhlapyhinä ja sunnuntaisin kello 11.00 - 13.00 Suomen aikaa. Viime vuosina
kuultuja asemia ovat olleet esimerkiksi Old Time Radio, Radio Scandinavian Lighthouse,
Radio Bristol, Radio Milliwatti ja Northern Musical Radio.
ULA:lla toimii tänäänkin useita pienitehoisia asemia ympäri
Suomea. Yleensä nämä asemat lähettävät satunnaisesti
ilman ennakkomainontaa. Jos paikkakunnalla on ammattikoulu tai teknillinen oppilaitos,
on ULA-piraattien toimintatodennäköisyys erittäin suuri. ULA-asemia
voi kuulla parhaiten myöhään viikonloppuiltaisin ja tiettyinä
juhlapäivinä, kuten vappuna ja jouluna.
Suurempitehoisia stereona lähettäviä asemia on viime vuosina
havaittu vain muutamia. Järeämmistä piraateista mainittakoon
esimerkkeinä KISS FM Jyväskylässä taajuudella 95,9 MHz,
Radio Visitors Tampereella taajuudella 105,8 MHz, Turun kupeessa kärähtänyt
Siivu Radio ja Jyväskylässä myöskin taajuudella 95,9 MHz
lähetellyt Radio Milliwatti. Tuorein käry on talvella 2001-2002 Helsingissä
napattu nimetön ULA-alueen yläpäässä lähetellyt
musiikkiasema.
Vapaan radion puolestapuhujana toimii Suomessa Free Radio Campaign - Finland.
FRCF julkaisee kirjallisuutta, myy vapaa radio -tuotteita kuten T-paitoja, sekä
ylläpitää Internetissä Suomen laajimpia vapaa radio -sivuja
osoitteessa http://koti.mbnet.fi/~tapanih/rwr. Sekä FRCF:lle,
että useimmille asemille voi kirjoittaa osoitteella P.O.Box 220342, D-42373
WUPPERTAL, Germany. Joillakin asemille on myös oma sähköpostiosoite.
|