Kunnon breikki II

Olihan se aluksi mukavaa kun tuli näitä paikallisradioita ja ne alkoi tehdä uudenlaisia ohjelmia ja muutenkin käyttää erilaisia ideoita. Uutta, tuorettakin OK!

No yksi tällainen idea oli nämä monenlaiset ulkolähetykset. Hyvä homma, saadaan ohjelmaan ajankohtaisuutta, live-tunnelmaa, ihmisiä, ilmiöitä ja muutakin semmosta. Mutta kyllä meitä ainakin rupes pännimään se jatkuva loputon terveisten lähettely. Ei ne toimittajat saa haastateltua yhtään ihmistä ettei siinä ohessa pitäisi kuunnella minuuttitolkulla luentoa kyseisen henkilön tuntemista hyypiöistä... Oli siis taas kunnon breikin paikka.

Breikki-jengimme huomasi, että oma paikallisradiomme käytti ulkolähetyksissään taajuutta 311.400 MHz WFM. Nähtävästi sama taajuus on käytössä lähes kaikilla paikallisradioilla(?). Ajatuskulku oli se, että jos saisimme jostain paikallisradion ulkolähetysautossa olevaa lähetintä vahvemman palikan, sen voisi virittää samalle taajuudelle ja paukuttaa parit painavat kommentit asiasta ulkolähetystaajuudella studioon ja sitä kautta ULA:lla ulos suureen maailmaan.

Ongelmia oli. Ensinnäkin taajuus on hankala. Vaikea juttu saada mistään WFM-lähetintä tollaselle taajuudelle. Ja toisekseen aseman studiossa lienee joku tyyppi tarkkailijana myös ulkolähetyksen aikana. Varminta olisi suunnitella breikki sunnuntaiksi, jolloin asemalla ei ehkä olisi muita kuin vuorossa oleva DJ.

Käytiin ensinnä taajuuspuolen kimppuun. Sopivaa kapulaa etsittiin ensin avuksi armeijayhteyksien kautta, mutta sieltä ei apua saatu. Sitten pojilla välähti: Jos tehtäisiin tarpeeksi vahva ULA-lähetin ja viritettäisiin se sopivasti pieleen, niin joku riittävän vahva harmooninen lähete saatettaisiin saada aikaan ko. taajuudelle. Taskulaskin kertoi että 311,4 MHz : 3 = 103,8 MHz!! Ouuuu -khei!

Pojat rakensi Radio is my bomb 2-kirjan ohjeiden mukaisen 150-wattisen ULA-linukan nurkista löytyneen ULA-lähettimen perään. Koko lysti viritettiin sen verran pieleen, että saatiin pinkka harmoonisia ilmoille. Skannerin avulla löydettiin harmoonisia aina seitsemänteen saakka. Toinen harmooninen tuntui riittävän vahvalta pikku breikkiin, jos vain saataisiin lähetin hyvälle paikalle ulkolähetysauton ja studion väliin ja käytettäisiin riittävän hyvää suunta-antennia. Niin pitäisi olla mahdollista päästä ulkolähetysauton sinkun päälle ja eetteriin.

Toinen ongelma olikin helpompi ratkaista. Ohjelman lähetystä seuraava studiotarkkaaja pitäisi saada hetkeksi pois pelistä, jotta breikkimme ei jäisi liian lyhyeksi. Keksimme kaksi vaihtoehtoa: joko joku soittaisi studioon juuri ennen breikkiä ja veisi DJ:n huomion riittävän pitkäksi ajaksi. Tai sitten DJ pitäisi saada houkuteltua pois studiosta riittävän pitkäksi ajaksi jollain konstilla.

Tilaisuutemme tuli viime kesäkuussa paikallisradion radioiman ulkoilmakonsertin muodossa. Onnekkaasti konsertti olisi nimenomaan kesäisenä sunnuntaina. Paikallinen asemamme mainosti konserttia jo viikkokausia etukäteen, mikä antoi meille mahdollisuudet suunnitella systeemit kuntoon. Laskimme että konserttipaikka on noin kolmen kilometrin päässä radioaseman studiolta, jonka katolla on ulkolähetysten vastaanottoon tarkoitettu antenni. Lisäksi välissä on useita korkeita kerrostaloja. Nämä tekijät heikentävät ulkolähetysauton signaalia sen verran, että olisi teoriassa mahdollista päästä tällaisella "harmoonislähettimelläkin" niskan päälle.

Konserttipäivää edeltävänä päivänä valitsimme korkeimman studiota lähinnä olevista kerrostaloista. Kuljetimme tarvittavat varusteet talon katolle kesäyön suloisessa rauhassa. Breikkiin tarvitsimme tietysti ULA-lähettimen linukoineen, auton akku, SWR-mittari, välijohtoja, koksia, liittimet, 8-elementtinen ula-yagi-antenni, matkaradio, skanneri AOR AR2002 ja ghettoblaster-mankka jolla soittaisimme pikku breikkimme. Kiinnitimme antennin katolla valmiiksi olleeseen TV-antennien putkeen ja suunnattiin se kohti radioaseman katolla ollutta ulkolähetysten vastaanottoantennia.

Samana yönä äänittelimme kasetille 10 minuuttia ohjelmaa, joka koostui lähinnä Sigue Sigue Sputnik- yhtyeen ensimmäisen levyn kappaleista ja tarkoin valitun asiallisista kuulutuksista.

Konsertin piti alkaman seuraavana päivänä kello 14.00, joten sovimme pikku breikkimme ajankohdaksi kello 14.30. Meitä oli kolme miestä talon katolla kello 14.00 ja kuulostelimme konsertin alkua sekä AOR:llä taajuudelta 311.400 MHz ja tässä mainitsemattomalta ULA-taajuudelta matkaradiolla. Kello 14.20 aloimme lämmittää ULA-lähetintä ajamalla sitä litran tölkkiin tehtyyn öljykeinokuormaan.

Kello 14.29 muuan kaverimme meni soittamaan aseman ovikelloa. Koska oli sunnuntai ja asemalla oli paikalla vain yksi DJ, ovet olivat lukossa. Odotustemme mukaan DJ tulikin ovella katsomaan kuka siellä kolistelee. Kaverimme houkutteli DJ:n aseman sivustalla olevalle parkkipaikalle ihmettelemään siellä olevaa DJ:n autoa, jonka kaikki renkaat olivat salaperäisesti päässeet tyhjenemään. Kyllä elämä on ihmeellistä!

DJ:n tullessa ovelle iskimme ULA-lähettimemme kiinni antenniin ja aloimme paukuttaa 150 wattia antenniin taajuudelle 103,8 MHz. ERP-tehosta ei ole tietoa, eikä myöskään siitä tehosta jolla toinen harmooninen valtasi taajuuden 311.400 MHz. Ainakin siinä vieressä se blokkasi AOR:n ledit täyteen kirkkauteen. Myöhemmin kamut kertoi että kauempana kuunneltaessa harmoonisemme hävisi auttamatta ulkolähetyssauton sinkulle.

Heti perään painoin ghettoblasterin "Play"-näppäintä ja SSS:n kappaleen Rockin Miss USA alkutahdit singahtivat eetteriin. Jännittyneenä väänsimme matkaradion äänenvoimakkuuden täysille ja siellä se oli! Me olimme eetterissä! Lähetyksemme kuului paitsi varsinaisella lähetystaajuudella 103,8 MHz, niin myös arvoisan paikallisradiomme lähetystaajuudella aseman varsinaisesta ohjelmistosta poiketen. Saimme blokattua varsinaisen ulkolähetyssignaalin omallamme. Vaikka ulkolähetyshän se tämä meidänkin lähetys oli, peräti sanan varsinaisessa merkityksessä...

Kaverimme viivyttäessä DJ:tä parkkipaikalla saimmekin heitettyä eetteriin koko 10 minuuttisen ohjelmamme ja sammutettua laitteetkin ennen kuin joku toinen aseman toimittaja saapui paikalle perä heittäen autolla jonka kyljessä oli aseman logoteippaukset. Paikalle saapunut tyyppi huuti jotain varsinaiselle DJ:lle ja he singahtivat yhdessä sisälle rakennukseen.

Tässä vaiheessa aseman ULA-taajuudella oli jo kuultavissa aseman virallinen ulkolähetys, sillä meidän laitteet olivat jo kassissa, mutta toimittajat katkaisivat oman ulkolähetyksensä laittamalla soimaan Kikan toisen LP:n. Parin kappaleen jälkeen DJ söpötti kuuntelijoille jotain anteeksipyyntöjä ohjelmanauhojen sekaantumisesta.

Ja me pojat korkattiin ohrapirtelöt ja nautittiin auringonpaisteesta sekä ghettoblasterimme soittamasta kunnon Break-musasta.