Huonoa tuuria

Perjantai-iltana 15.4. tuli tieto että osa vartioon tulossa olleista kavereista ei pääsekään millään liikkeelle autoineen. Niinpä tilanne oli se, että vahdissa oli vain yksi auto kuljettajineen ja lähetyspaikalle lähtisi kolme miestä.

Tavarat lastattiin autoon ja lähdettiin liikkeelle noin kello 21.00. Lähetyspaikalle Aittovuoreen oli tarkoitus siirtyä Kangasvuoren puolelta hiihtolatua pitkin. Autolla päästiinkin syrjäiselle paikalle ihan ladun viereen. Kaikilla operaattoreilla oli päällä metsässä rymyämiseen sopivat vaatteet ja jalassa maihinnousukengät. Juuri kun operaattorit olivat saaneet kaikki laitteet autosta ulos ja olivat siirtymässä metsään, ajoi paikan ohi auto josta useampi silmäpari tuijotti ulos ihmeissään.

Siltä kohdalta RWR ei kyseisen tapahtuman jälkeen enää uskaltanut jatkaa matkaa, vaan kaikki kamat ahdettiin nopeasti takaisin autoon. Huonoa onnea kiroillen lähdettiin autolla etsimään uutta maastoutumispaikkaa. Aittorinteen lämpövoimalan takapiha tiedettiin hiljaiseksi paikaksi. Sen takaa kulki sama hiihtolatu ja pururata, jota pitkin olisi helppo siirtyä lähemmäksi lähetyspaikkaa. Eikä ladulla varmaankaan olisi enää hiihtäjiä kellon ollessa jo lähes 22.00 yöllä.

RWR:n miehet ehtivät juuri autolla voimalan taakse, kun pururadalla näkyi liikettä. Pimeää ja lumista rataa pitkin tuli naisjuoksija kellon ollessa 22.00. Nainen vielä kääntyi pois radalta ja juoksi voimalan pihan läpi autoamme ihmetellen.

Kiroillen lähdettiin taas uudestaan liikkeelle, sillä emme uskaltaneet lähteä tallustelemaan pitkin rataa autonakkujen kanssa peläten että vastaan voisi tulla muitakin ulkoilijoita. Aittorinteen asuntoalueen takana metsässä oli pieni luistelurata, jonne pääsee vain jalankulkuväylää pitkin. Päätimme yrittää metsään luistinradan vierestä ja ajaa sinne autolla, sillä kuski väitti että kyllä tähän aikaan jo uskaltaa. Mutta kuinkas taas kävikään. Jalankulkuväylällä tuli vastaan iltakävelyllä ollut vihaisen näköinen pariskunta ja luistinradalla oli paikallinen nuoriso ryyppäämässä. Siis ei muuta kuin pois samaa reittiä pitkin kipin kapin.

Kello oli jo sen verran yli 22.00, että pian oli kiire jos aiottiin saada asema ääneen kello 23.00. Siksi päätettiin tehdä hätäratkaisu ja mennä samaan paikkaan jossa oli oltu edellisten Suurajojen aikana 1987. Niinpä ajettiin kiireen vilkkaa Aittovuoren takana sijaitsevan Karmitsan hyppyrimäen juurelle, missä Matti Nykänenkin aikoinaan aloitteli uraansa.

Paikka oli rauhallinen ja niinpä ryhdyttiin purkamaan tavaroita ulos. Tällöin huomattiin että antennin säteilijä oli pahasti taittunut autoon ängettäessä. Uutta antennia ei ehdittäisi hakemaan. Niinpä jouduttiin hajoittamaan yksi taskulamppu ja kokeilemaan patterin ja polttimon avulla voisiko antennia vielä käyttää. Onnekkaasti johdot näyttivät yhä olevan kiinni elementeissä, eikä missään huomattu oikosulkua. Niinpä tavarat kantoon ja kolme operaattoria kipusi jyrkkää rinnettä ylös. Kuski ajoi autoineen tiehensä ja metsään jäi vain hiljaisuus. Tällä kertaa ei olisikaan kyytiä takaisin, sillä kuskin pitäisi olla töissä kello 24.00. Niinpä tavarat pitäisi kantaa pois metsiä pitkin.

Aittovuoren päällä RWR:n miehiä odotti yllätys. Sinne oli toista kautta raivattu tie ja paikalle oltiin kasaamassa NMT-mastoa. Paikalta olisi siis päästävä kauas ja operaattorit suuntasivat metsään aluksi seuraten valmiita polkuja. Akut olivat pulkassa ja kaatuilivat vähän väliä syvän lumen vuoksi. Erään kaatumisen jälkeen sitten huomattiin, että jossain vaiheessa toisen akun tulpat olivat irronneet ja puolet nesteistä oli nyt hangessa. Olisi siis yritettävä yhdellä akulla. Saigon palasi jälkiä pitkin takaisin ja löysikin vielä tulpat hangesta.

Jossain vaiheessa RWR:n miehet saapuivat metsälinjalle, jonka arvioivat johtavan heidät aikanaan pois metsästä. Laitteet pystytettiin linjan vierelle pika pikaa. Antennia oiottiin sen verran että se saatiin nostettua ja kiinnitettyä puuhun. Tässä vaiheessa päätettiin että Radio-Rambo lähtee hakemaan autoa ja tulee Aittorinteelle vastaan lähetyksen jälkeen. Paikalle metsään jäivät siis vain Tex ja Saigon.

Kello 22.55 kytkettiin virta driveriin ja SWR-arvot näyttivät ihan siedettäviltä. Koko laitteistoa yritettiin kytkeä päälle kello 23.00, mutta yhden akun virta ei riittänyt. Napajännite aleni liikaa, eikä lähettimestä lähtenyt tehoa kuin kymmenisen wattia. äkkiä Tex sammutti virran, otti 150 watin linukan pois välistä ja siirtyi ajamaan ohjelmaa pelkällä 35 watilla, mutta silti stereona. Koko 35 minuutin ohjelma saatiin muuten ajettua eetteriin normaalisti.