Huonoa tuuria
Perjantai-iltana 15.4. tuli tieto että osa vartioon tulossa olleista
kavereista ei pääsekään millään liikkeelle autoineen.
Niinpä tilanne oli se, että vahdissa oli vain yksi auto kuljettajineen
ja lähetyspaikalle lähtisi kolme miestä.
Tavarat lastattiin autoon ja lähdettiin liikkeelle noin kello 21.00.
Lähetyspaikalle Aittovuoreen oli tarkoitus siirtyä Kangasvuoren
puolelta hiihtolatua pitkin. Autolla päästiinkin syrjäiselle
paikalle ihan ladun viereen. Kaikilla operaattoreilla oli päällä
metsässä rymyämiseen sopivat vaatteet ja jalassa maihinnousukengät.
Juuri kun operaattorit olivat saaneet kaikki laitteet autosta ulos ja olivat
siirtymässä metsään, ajoi paikan ohi auto josta useampi
silmäpari tuijotti ulos ihmeissään.
Siltä kohdalta RWR ei kyseisen tapahtuman jälkeen enää
uskaltanut jatkaa matkaa, vaan kaikki kamat ahdettiin nopeasti takaisin autoon.
Huonoa onnea kiroillen lähdettiin autolla etsimään uutta maastoutumispaikkaa.
Aittorinteen lämpövoimalan takapiha tiedettiin hiljaiseksi paikaksi.
Sen takaa kulki sama hiihtolatu ja pururata, jota pitkin olisi helppo siirtyä
lähemmäksi lähetyspaikkaa. Eikä ladulla varmaankaan olisi
enää hiihtäjiä kellon ollessa jo lähes 22.00 yöllä.
RWR:n miehet ehtivät juuri autolla voimalan taakse, kun pururadalla
näkyi liikettä. Pimeää ja lumista rataa pitkin tuli naisjuoksija
kellon ollessa 22.00. Nainen vielä kääntyi pois radalta ja
juoksi voimalan pihan läpi autoamme ihmetellen.
Kiroillen lähdettiin taas uudestaan liikkeelle, sillä emme uskaltaneet
lähteä tallustelemaan pitkin rataa autonakkujen kanssa peläten
että vastaan voisi tulla muitakin ulkoilijoita. Aittorinteen asuntoalueen
takana metsässä oli pieni luistelurata, jonne pääsee vain
jalankulkuväylää pitkin. Päätimme yrittää
metsään luistinradan vierestä ja ajaa sinne autolla, sillä
kuski väitti että kyllä tähän aikaan jo uskaltaa.
Mutta kuinkas taas kävikään. Jalankulkuväylällä
tuli vastaan iltakävelyllä ollut vihaisen näköinen pariskunta
ja luistinradalla oli paikallinen nuoriso ryyppäämässä.
Siis ei muuta kuin pois samaa reittiä pitkin kipin kapin.
Kello oli jo sen verran yli 22.00, että pian oli kiire jos aiottiin
saada asema ääneen kello 23.00. Siksi päätettiin tehdä
hätäratkaisu ja mennä samaan paikkaan jossa oli oltu edellisten
Suurajojen aikana 1987. Niinpä ajettiin kiireen vilkkaa Aittovuoren takana
sijaitsevan Karmitsan hyppyrimäen juurelle, missä Matti Nykänenkin
aikoinaan aloitteli uraansa.
Paikka oli rauhallinen ja niinpä ryhdyttiin purkamaan tavaroita ulos.
Tällöin huomattiin että antennin säteilijä oli pahasti
taittunut autoon ängettäessä. Uutta antennia ei ehdittäisi
hakemaan. Niinpä jouduttiin hajoittamaan yksi taskulamppu ja kokeilemaan
patterin ja polttimon avulla voisiko antennia vielä käyttää.
Onnekkaasti johdot näyttivät yhä olevan kiinni elementeissä,
eikä missään huomattu oikosulkua. Niinpä tavarat kantoon
ja kolme operaattoria kipusi jyrkkää rinnettä ylös. Kuski
ajoi autoineen tiehensä ja metsään jäi vain hiljaisuus.
Tällä kertaa ei olisikaan kyytiä takaisin, sillä kuskin
pitäisi olla töissä kello 24.00. Niinpä tavarat pitäisi
kantaa pois metsiä pitkin.
Aittovuoren päällä RWR:n miehiä odotti yllätys.
Sinne oli toista kautta raivattu tie ja paikalle oltiin kasaamassa NMT-mastoa.
Paikalta olisi siis päästävä kauas ja operaattorit suuntasivat
metsään aluksi seuraten valmiita polkuja. Akut olivat pulkassa ja
kaatuilivat vähän väliä syvän lumen vuoksi. Erään
kaatumisen jälkeen sitten huomattiin, että jossain vaiheessa toisen
akun tulpat olivat irronneet ja puolet nesteistä oli nyt hangessa. Olisi
siis yritettävä yhdellä akulla. Saigon palasi jälkiä
pitkin takaisin ja löysikin vielä tulpat hangesta.
Jossain vaiheessa RWR:n miehet saapuivat metsälinjalle, jonka arvioivat
johtavan heidät aikanaan pois metsästä. Laitteet pystytettiin
linjan vierelle pika pikaa. Antennia oiottiin sen verran että se saatiin
nostettua ja kiinnitettyä puuhun. Tässä vaiheessa päätettiin
että Radio-Rambo lähtee hakemaan autoa ja tulee Aittorinteelle vastaan
lähetyksen jälkeen. Paikalle metsään jäivät
siis vain Tex ja Saigon.
Kello 22.55 kytkettiin virta driveriin ja SWR-arvot näyttivät ihan
siedettäviltä. Koko laitteistoa yritettiin kytkeä päälle
kello 23.00, mutta yhden akun virta ei riittänyt. Napajännite aleni
liikaa, eikä lähettimestä lähtenyt tehoa kuin kymmenisen
wattia. äkkiä Tex sammutti virran, otti 150 watin linukan pois välistä
ja siirtyi ajamaan ohjelmaa pelkällä 35 watilla, mutta silti stereona.
Koko 35 minuutin ohjelma saatiin muuten ajettua eetteriin normaalisti.
|