Pakomatka

Vauhdilla miehet kasasivat laitteet kasseihin ja lähtivät painelemaan pois takakautta. Hanki oli syvää ja akut hidastivat menoa. Operaattorit eivät kuitenkaan uskoneet PTL:n kykenevän kovin nopeaan vauhtiin ja olihan lähetyspaikalle lisäksi tehty ketunlenkki eli harhautusjäljet.

Vajaan kilometrin jälkeen RWR:n miehet saapuivat auraamattomalle metsätielle ja ryhtyivät paikantamaan itseään kartalta. Samassa välähti taskulamppu vain 5-10 metrin päässä takana pusikossa ja miesääni huusi: "Hei pojat!". RWR:n miehet säntäsivät karkuun sydämen hypätessä kurkkuun ja veren jyskyttäessä päässä. Radio-Rambolla oli selässään merimiessäkki ja kädessä salkku jossa olivat lähettimet (35 wattia) ja stereoenkooderi. Tex veti akkuja pulkassa ja hänen selässään oli repussa mankka. Uuden miehen selässä oli repussa linukka ja muuta tavaraa ja kädessä antenni.

Akut ja antenni jäivät siihen paikkaan juoksuun singahdettaessa. Tex ja uusi mies pääsivät hyvään vauhtiin, mutta Radio-Ramboa haittasi selässä puolelta toiselle heittelehtivä merimiessäkki. Jo lyhyen juoksun jälkeen Tex ja uusi mies näkivät olan yli katsoessaan takaa-ajajan saavuttavan ja ottavan kiinni Radio-Rambon.

Myöhemmin kävi ilmi, että tien varteen pysäköidystä autosta oli operaattoreiden perään lähtenyt vain yksi poliisi ja yksi PTL:n mies. Näistä poliisi oli lähtenyt kiertämään tehtyä ketunlenkkiä ja PTL:n mies taas oli vahingossa lähtenyt lähetyspaikalta oikeille jäljille. Ottaessaan kiinni Radio-Rambon PTL:n mies syyllistyi virkavirheeseen, sillä heillä ei ole mitään poliisin oikeuksia. PTL:n miehen pidellessä kiinni Radio-Ramboa paikalle tuli perässä myös ketunlenkin kiertänyt poliisi ja pian metsätietä pitkin myös muita viranomaisia.

Radio-Ramboa kiikutettiin niskasta, uhattiin heittää alas rinteeltä ja laitettiin vetämään metsään jääneet laitteet pulkalla pois metsästä. Tämän jälkeen hänet laitettiin käsiraudoissa autoon. Aika mieletöntä yliampumista poliisin taholta. Sattumalta samaan aikaan Jyväskylän keskustassa puukotettiin ihminen kuoliaaksi poliisin juostessa vaarattoman piraatin perässä metsässä.

Jonkin aikaa juostuaan Tex ja uusi mies lähestyivät Seppälänkankaan hiekkakuoppa-aluetta, jonne metsätie suoraan johti. Alueella näkyi liikkuvan useita ajoneuvoja valot päällä. PTL ja poliisi odottivat RWR:n miesten tupsahtavan metsästä suoraan syliinsa, mutta virheenä he jättivät autojensa valot päälle. Texin selässä ollut reppu mankkoineen oli lentänyt tien sivuun juoksua hidastamasta jo lähtökiihdytyksessä. Kun PTL:n autojen valot tulivat näkyviin, Tex otti vauhdissa uuden miehen selästä repun jossa olivat muun muassa 150 watin linukka, SWR-mittari ja kamera jossa oli runsaasti kuvia RWR-miehistöstä. Tex heitti repun lumipenkan yli ojaan piiloon. Pakenevat RWR-miehet poikkesivat tieltä sivuun välttääkseen odottamassa olleet virkamiehet ja erosivat vielä toisistaankin vaikeuttaakseen takaa-ajoa.

Tex ja uusi mies pakenivat eri reittejä halki hiljaisen metsän. Molemmat onnistuivat ylittämään Laukaantien ja pääsemään siten pois teiden muodostamasta loukosta väljemmille alueille ja kohti kaupunkia. Samaan aikaan Radio-Rambo istui rikospoliisin autossa käsiraudoissa vieressään Rohde & Schwarzin Miniport-peilausvastaanotin.

PTL ja poliisi keskittivät etsintätoimensa lähetyspaikan luota kohti Jyväskylää johtavan tien ympäristöön. Poliisiautot kaahasivat hullun lailla parhaimmillaan yli 100 km/h pitkin Laukaantietä, jolla nopeusrajoitus Seppälänkankaan kohdalla oli pääosin 60 km/h. Poliisit tarkastivat poliisiradion avulla kaikkien tiellä liikkuvien autojen omistajat Autorekisterikeskuksen tiedostoista etsiessään tuttuja nimiä.

Poliisin ja PTL:n autoja oli myös haravoimassa Laukaantielle tulevia sivuteitä etsien jälkiä. Mikäli karkurit pyrkisivät kaupungin suuntaan, heidän olisi jossain kohtaa pakko ylittää näitä sivuteitä. RWR:n uusi mies ehti taivaltaa lähes tunnin verran pitkin metsiä ja Laukaantien reunoja kohti kaupunkia ennen kuin hän saapui Kangaslammen lämpövoimalan alueelle. Siellä oli kaksi PTL:n miestä passissa. He pysäyttivät uuden miehen ja kutsuivat poliisit paikalle. Poliisien ryhtyessä kyselemään hän väitti olevansa vain lenkillä.

Sillä välin poliisit olivat löytäneet jonkun sivutien viereltä Texin jäljet ja lähteneet perään. Edellisenä päivänä sataneessa hangessa ei ollut vielä muita jälkiä ja niin poliisit pystyivät seuraamaan Texiä helposti. Poliisit kai olettivat Texin olevan jo kauempana edellään, sillä Texin pysähtyessä kuulostelemaan ja henkeä haukkomaan takaa kuului poliisien puhetta.

Useiden kilometrien juoksun jälkeen Tex saapui Kangaslammen asuntoalueelle. Päästyään omakotitalojen pihojen halki sulalle asfaltille Tex tunsi olevansa turvassa, sillä jälkiä ei enää jäisi. Myöhemmin selvisi, että nopein poliisikonstaapeli oli kuitenkin seurannut Texiä vielä asfaltillakin lähes kilometrin ennenkuin hukkasi lopullisesti jäljet ennen Kangaslammen koulua.